HOYA-KASVATUSVINKKEJÄ
Kokosin muutamia kasvatusvinkkejä, jotka olen havainnut hyviksi. Nämä ovat havaintojani, jotka toimivat kotini olosuhteissa. Posliinikukkien kasvatuksessakaan ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa, vaan jokaisen harrastajan on löydettävä oma kultainen tiensä. Kokemuksen kautta löytyy parhaat tavat kotiympäristössä kasvattamiseen. Valo, ilmankosteus ja lämpötila sekä kastelurytmi ovat tärkeitä asioita kasvatuksessa. Jokainen osatekijä vaikuttaa omalla osuudellaan lopputulokseen. Kasvuympäristö on osatekijöidensä summa.
TARKKAILE KASVEJASI
Hoya-lajeja on satoja. Siksi on vaikea antaa yleisiä kasvatusohjeita, mutta joistakin periaatteista voi olla apua. On tärkeää tarkkailla kasvisi muutoksia. Lehtien väri ja rakenne sekä uuden kasvun muutokset kertovat sen, onko kasvillasi hätä. Keltaiset lehdet voivat viitata esim. mineraalien puutteeseen tai juurimätään. Kuivunut uusi kasvu todennäköisesti kertoo, että annat Hoyasi kuivua liika. Liian kauan märkänä pysynyt kasvualusta viittaa, että se ei ole riittävästi ilmava.
KASVUALUSTA
2 asiaa joista Hoyat eivät pidä:
- liian tiivis kasvupohja
- seisova vesi juurissa
Kasvualustan on oltava ilmava ja vettäläpäisevä, mutta samalla sisältää vettä pidättävä komponentti. Hoyan hennot juuret eivät palaudu kerran kuivuttuaan.
Jokaisella alan harrastajalla on kasvualustaseoksensa. Sen tulee toimia olosuhteisiin ja kastelutapaan sovellettuna optimaalisesti. Vaihtoehtoja on 100-prosenttisesta mullasta täysin mullattomiin ratkaisuihin. Mullattomia alustoja ovat esimerkiksi kevytsora- tai Lechuza Pon. Jos olet harrastuksen alkuvaiheessa, suosittelen kokeilemaan erilaisia alustoja. Esittelen itse käyttämäni kasvualustan, jonka olen kokenut toimivaksi omassa kasvatusympäristössäni.
Hoyafixation Hoya-seos:
- hieno männynkaarna (2-10mm)
- perliitti (2-6mm)
- kookos
- viherkasvimulta
- kevytsora
- biohiili (5-10mm)
Alusta on ilmava ja läpäisee vettä hyvin, mutta pidättää sitä samalla sopivasti. Kastelun jälkeen vesi valuu aluksi aluslautaselle, mutta imeytyy takaisin pohjaan parissa tunnissa. Aluslautaselle jäänyt vesi kaadetaan pois (ruukun pohjalla ohut kerros kevytsora, jottei juuret seiso vedessä). Tätä kasvualustaa käytän kaikille Hoyilleni ja esim. lehtikaktuksille ja juoruille.
Kasvualustan ainesosien hankinta voi tuntua työläältä, koska niitä myydään eri paikoissa ja usein isoissa säkeissä. Niiden varastointi voi olla haastavaa. Meiltä voit ostaa Hoya-mix kasvualustaa yhden litran pusseissa. Vaihtoehtona sille on täysin mullaton Hoya-mix, jos käytät tai mietit siirtymistä mullattomiin vaihtoehtoihin.
KASTELU
Opettele tunnistamaan kasvualustan kuivuutta. Jotkut onnistuvat siinä kokeilemalla ruukun painoa (kuiva alusta on kevyt). Toiset arvioivat sen kasvualustan sävyn perusteella. Varmin tapa tarkistaa kasvualustan kuivuus on sormen työntäminen alustaan riittävän syvälle, mutta varo vahingoittamasta herkkiä juuria! Kostea alusta tuntuu viileältä, kun taas kuiva huonelämpöiseltä. Jos epäröit kastellako vai ei, niin jätä väliin! Posliinikukka on helppo tappaa ylikastelemalla. Läpinäkyvien ruukkujen käyttö on erinomainen keino pysyä ajan tasalla kasvualustan kosteudesta. Tämä toimii erityisen hyvin pistokkailla pienissä ruukuissa, jolloin sormi ei vaan mahdu ruukkuun vahingoittamatta nuoria juuria. Varmista, että kasvupohja on kuivunut ennen seuraavaa kastelua. Juurimätä tappaa posliinikukan nopeammin kuin kuivuus.
Paksulehtiset Hoyat varastoivat nestettä lehtiinsä, joten ne pärjäävät pidemmällä kasteluvälillä. Lehtien jämäkkyyden tarkistaminen auttaa myös arvioimaan kastelun tarvetta. Kastellulla Hoyalla on jämäkät lehdet. Tarkkaile kasvisi tottumuksia ja kastelutarvetta ennen kuin lehdet rypistyvät. Näin vältät stressaamasta kasvia tarpeettomaksi. Lehtien jämäkkyyden tarkistaminen ei valitettavasti toimi aina, koska liikakastelun aiheuttaman juurimädän yhteydessä lehdet myös pehmenevät. Joten jos olet epävarma, tarkista juuret!
Ohutlehtiset Hoya-lajit tarvitsevat yleensä useammin vettä kuin paksulehtiset. Anna silti kasvualustan kuivahtaa kastelujen välissä parin sentin syvyydeltä.
RUUKKU
Tärkeä neuvo: käytä mahdollisimman pientä ruukkua! Hoyien juuristo on suhteellisen pieni verrattuna lehtimassaan eikä tarvitse isoa ruukkua (esimerkkinä kuvan Hoya cv. Mathilde splash, joka kuvassa on 9kk:n vanha pistokkaasta kasvatettu nuori kasvi, sen ruukun halkaisija on vain 8 cm). Sopivan pienessä ruukussa kasvualusta kuivuu nopeammin eikä ole juurimätäriskiä. Ja jos vahinko on jo tapahtunut, huomaat ajoissa juurimädän ja ehdit vielä pelastamaan kasvin. Erityisen tärkeä pieni ruukku on vastajuurtuneille pistokkaille. Liian isossa ruukussa pistokkaalla menee kaikki energia juurten kasvattamiseen. Lehtien kasvu viivästyy. Sopiva ruukkukoko vastajuurtuneelle pistokkaalle on 5–6 cm. Vaihda isompaan ruukkuun, kun kasteluväli alkaa olla vain muutama päivä. Mutta vain 1-2 cm:n isompaan.
Oman kokemukseni mukaan saviruukut eivät toimi Hoyien kohdalla hyvin. Itse pyrin käyttämään nykyjään vain läpinäkyviä muoviruukkuja. Läpinäkyvissä ruukuissa tarkkailet kasviasi myös juurikirvojen varalta. Suosittelen käyttämään suojaruukkua, johon sijoitat läpinäkyvän pohjarei’itetyn ruukun. Näin sisäruukun sisäpinnoille ei pääse kasvamaan levää.
VALO
Talvikautena luonnonvalon määrä Suomessa ei riitä kaikille posliinikukille. Liputan lisävalon käytön puolesta. Erityisesti jos et pysty sijoittamaan Hoyaasi ikkunalaudalle valoon. Vanha isoposliinikukka pärjää huoneen sisimmälläkin melko hämärässä, mutta jos haluat kasvattaa erikoisempia lajia etkä pysty tarjoamaan niille ikkunapaikkaa, on lisättävä keinovaloa. Monet lajit pärjäävät kyllä ikkunavalolla, mutta ne eivät kuki, jos valoa ei ole tarpeeksi. Kaupoista saa siroja LED-listoja jotka ovat tarkoitettuja nimenomaan kasveille. Vielä tehokkaampia ovat yleiskäyttöön tarkoitetut LED-polttimot E27-kannalla. Tarkista vain, että valotuotto yli 2000lm ja värilämpötila ≥ 4000 K. Näitä saa sijoittaa melko lähelle kasveja n. 30-40 cm:n etäisyydelle. Itse tykkään kovasti vanhoista loisteputkivalaisimista mutta niiden saatavuus alkaa olla huono LEDeihin siirtymisen myötä. Loisteputket eivät ole kovin energiaystävällisiä. Markkinoilla on tehokkaita LED-paneelikasvivalaisimia, jotka ovat vielä melko hintavia. Toisaalta ostamalla yhden kunnon kasvivalaisimen, säästyt pikkuvalaisimien virittelyvaivoista ja esteettisesti kokonaisuus on parempi.
Monet Hoyat punastuvat kauniisti voimakkaan valon alla (sun stress). Se on kasvin oma tapa suojautua auringolta ja ei ole aina hyödyksi kasville. Voimakas valo vahingoittaa klorofyllia, joka on kasvin aineenvaihdunnan tärkein pigmentti. Seurauksena lehden rakenne alkaa hajota. Tämän torjumiseksi Hoya tuottaa antosyaania, kirkkaanväristä yhdistettä. Tämä näkyy lehdillä niiden punertavina sävyinä. Eli antosyaani toimii kasvin aurinkovoiteena. Ihan siis harmitonta, jos Hoya kevyesti punastuu, mutta älä polta sitä tarkoituksella liikaa (kuvassa esimerkki minun H. surigaensisista).
ILMANKOSTEUS
Hoyat näyttävät kasvavan nopeammin kosteissa olosuhteissa. Jos huoneilmasi on liian kuiva (alle 40 %), käytä ilmakostutinta. Pienempiä Hoyia voi kasvattaa minikasvihuoneissa tai läpikuultavissa muovilaatikoissa. Esteettiseen silmään vaihtoehtona terraariot tai lasikaapit. Kostean ”ilmaston” olosuhteissa kasteluväli saa olla pidempi. Kuvassa terraarioni pistokkaille/ nuorille kasville. Terraarion pohjalla käytän paksua kerrosta kevytsoraa, jonka sekaan lisään vettä korkeudeltaan noin 50% kevytsoran paksuudesta. Kapillaarinen kevytsora nostaa tasaisesti ja luovuttaa sen ilmaan. Sienitautien estämiseksi käytän pieniä tuulettimia.
LÄMPÖTILA
Seuraavasta taulukosta löytyy yleiset lämpötilatoleranssit, joissa Hoyat pärjää parhaiten. Perustuu David Liddle Hoya -luettelosta löytyvistä tiedoista. Tätä ei kannata kirjaimellisesti tuijottaa koko ajan, mutta antaa yleistä tietoa mitkä lajit pärjäävät esim. talon kylmemmällä ikkunalla.
Matalan lämpötilan Hoyat (10°C – 25°C)
- H. bella
- H. calycina
- H. carnosa
- H. compacta ‘Krinkle 8’
- H. compacta ‘Indian Rope’
- H. engleriana
- H. fungii
- H. globulosa
- H. cv. Iris Marie
- H. kerrii
- H. lacunosa
- H. lanceolata
- H. latifolia
- H. linearis
- H. longifolia
- H. motoskei
- H. obovata
- H. pauciflora
- H. polyneura
- H. pubicalyx
- H. serpens
- H. shepherdii
Keskilämpötilan Hoyat (15°C – 35°C)
- H. albiflora
- H. aldrichii
- H. anulata
- H. archboldiana
- H. arnottiana
- H. australis ssp. australis
- H. australis ssp. tenuipes
- H. benquetensis
- H. bhutanica
- H. bicknellii
- H. bilobata
- H. blashernaezii
- H. bordenii
- H. brevialata
- H. burtoniae
- H. cagayenensis
- H. callistophylla
- H. calycina
- H. camphorifolia
- H. caudata
- H. cembra
- H. chlorantha
- H. chuniana
- H. cinnamomifolia
- H. citrina
- H. cladestina
- H. coriacea
- H. curtisii
- H. cystiantha
- H. davidcummingii
- H. deykeae
- H. diptera (also H. 261, 266)
- H. diversifolia
- H. dischorensis
- H. dolicosparte
- H. eitapensis
- H. erythrina
- H. erythrostemma
- H. excavata
- H. finlaysonii
- H. fischeriana
- H. flavescens
- H. flavida
- H. graveolens
- H. greenii
- H. halophilla
- H. hellwigiana
- H. heuschkeliana
- H. imperialis var rauschii
- H. inconspicua
- H. incrassata
- H. incurvula
- H. ischnopus
- H. juannguoiana
- H. kanyakumariana
- H. kentiana
- H. lamingtoniae
- H. leucorhoda
- H. limoniaca
- H. litoralis
- H. lobbi
- H. loherii
- H. macgillivrayi
- H. macrophylla
- H. magnifica
- H. meliflua
- H. meliflua ssp. fraterna
- H. merrillii
- H. micrantha
- H. monetteae
- H. multiflora
- H. nabawanensis
- H. naumanii
- H. obscura
- H. odettaea
- H. odorata
- H. oreogena
- H. pachyclada
- H. padangensis
- H. parasitica
- H. parviflora
- H. paziae
- H. pentaphlebia
- H. picta
- H. polystachya
- H. pottsii
- H. purpureo-fusca
- H. pusilla
- H. retusa
- H. revoluta
- H. rigida
- H. rubida
- H. samoensis
- H. schneei
- H. sipitangensis
- H. subglabra
- H. thomsonii
- H. tsangii
- H. vitellina
- H. vitellinoides
- H. vitiensis
- H. wibergiae
- H. sp. aff. micrantha
Korkean lämpötilan Hoyat (21°C – yli 35°C)
- kaikki Eriostemmat
- H. anulata
- H. australis ssp. oramicola
- H. australis ssp. sanae
- H. clemensiorum
- H. collina
- H. cominsii
- H. cummingiana
- H. dennisii
- H. densifolia
- H. hypolasia
- H. lambii
- H. latifolia
- H. marginata
- H. megalaster
- H. mindorensis ssp. superba
- H. mitrata
- H. montana
- H. pachyclada
- H. patella
- H. ruscifolia
- H. siariae
- H. subcalva
- H. walliniana
- H. waymaniae
PISTOKKAIDEN OTTAMINEN
Havaintoihini perustuen muutama neuvo pistokkaiden ottamiseen:
- hyvä pistokas ei ole aina iso pistokas, jolloin myös lehtien haihtumispinta on suuri. Iso pistokas ei välttämättä jaksa juurtua, koska sen energia kuuluu lehtien ylläpitämiseen. Isolehtisillä lajeilla riittää yhden solmun pistokas (1–2 lehteä), pienimpilehtisillä on hyvä olla ainakin 2–3 solmua.
- pistokkaat otetaan puhtailla terävillä saksilla. Leikkauskohdasta valuvaa maitiaisnestettä voi huuhdella pois lämpimän suihkun alla tai pyyhkiä talouspaperilla. Maitiaisneste ei ole vaarallinen eikä ärsytä ihoa. Kuivattua vaikeasti pestävissä pois muilta pinnoilta.
- anna leikkauspinnan kuivua vuorokauden ennen kuin laitat pistokkaan juurtumaan varren mädäntymisen välttämiseksi.
- ota pistokkaita kastelluista emokasveista. Paras aika siihen kastelun jälkeen seuraavana päivänä
PISTOKKAIDEN JUURRUTTAMINEN
Yleisimpiä juurrutusmenetelmiä ovat:
- perinteinen vesilasi
- perliitti
- turve (esim. turvepelletit tai Kasvusammal)
- rahkasammal
- Leca-kevyt sora
- Lechuza Pon (hohka- ja laavakivet, zeoliitti)
- Seramis
- oma kasvualustaseos
Vaihtoehtoja on siis monia. Olen kokeillut niistä kaikkia. Jotkut toimivat nopeammin ja jotkut hitaammin. Vaikka olet joskus onnistunut juurruttamaan Hoyia vesilasissa, en erityisesti suosittele sitä varsien mädäntymisriskin takia. Kyseinen tapa sopii ehkä parhaiten ohutlehtisille lajeille. En myöskään pidä rahkasammalen käyttämisestä Hoyien juurrutuksessa. Sen puhdistaminen hennoista juurista on työlästä ja juuret voivat kärsiä. Jos pistokkaan juurrutuksessa on käytetty rahkasammalta, on hienovarainen puhdistus tehtävä ennen siirtoa varsinaiseen kasvualustaan. Sammalen siirtymistä varsinaiseen kasvualustaan tulee välttää, koska kastuttuaan se pysyy liian pitkään märkänä, mutta kuivuttuaan taas sitä on vaikea saada kosteaksi. Oma suosikkimetodi nykyään on valmiit turvebriketit, joihin lisään vielä perliittiä. 4 viimeistä juurrutusmenetelmää ovat hyvin yleisiä harrastajien keskuudessa. Etuna niissä on, että pistokkaat jäävät kasvamaan samaan kasvupohjaan. Näin juuret eivät kärsi siirroista ja kasvi lähtee kasvuun mahdollisimman nopeasti.
Jos ostit juurettoman pistokkaan, kannattaa käyttää sinulle jo tuttua juurrutustapaa. Muita juurrutusmenetelmiä suosittelen kokeilemaan omiin pistokkaisiin, jolloin epäonnistuminen ei niin harmita.
Minkä ikinä juurrutusmateriaalin valitsetkin, tärkeintä prosessissa kolme asiaa: lämpö, kosteus ja valo. Itse käytän joko kuvassa olevaa minikasvihuonetta (toimii erinomaisesti myös karanteenipaikkana uusille tulokkaille) tai läpikuultavaa muovilaatikkoa, jonka kanteen poraan muutaman reiän (vaihtohtona tuuletus muutaman päivän välein). Valona käytän joko LED-listaa kannen sisäpuolella tai voimakkaampaa valaisinta sen ulkopuolella. Myös rei’itetty muovipussi toimii. Lämpömatto on myös hyödyllinen pistokasjuurrutuksessa. Alalämpö nopeuttaa kasvien juurtumista ja juurien kasvua. Juurrutuspaikan voi järjestää esim. kodinkoneen päälle (jääkaappi, astianpesukone jne.).
Pidä juurrutusalusta tasaisen kosteana. Tässäkin suosin läpinäkyviä ruukkuja. Koko saa olla 5–6 cm:n luokkaa, esimerkiksi vanukaspurkit ovat käteviä. Läpinäkyvässä ruukussa seuraat juurten kasvua sekä kasvualustan kosteutta (kostea alusta on tummanvärinen). Juurtuminen vie keskimäärin 2–3 viikkoa, joskus pidempään. Kun pistokas on juurtunut, sen lehtirakenne jämäköityy ja saatat jo huomata pieniä kasvun merkkejä. Tässä vaiheessa kasvualustan olisi hyvä antaa kuivahtaa kastelujen välissä. Älä kuitenkaan pidä sitä kuivana liian kauan, ettei uusi kasvu kuivu. Kasvuun lähtenyttä pistokasta voit kasvattaa edelleen minikasvihuoneessa/ muovilaatikossa/ pussituksessa. Omien tulokkaiden annan olla kosteissa olosuhteissa lampun alla ainakin ensimmäiset puoli vuotta. Sen jälkeen alan vähitellen totuttelemaan niitä huoneilmaan ja luonnonvaloon. Jotkut vaativammat lajit asustelevat kosteassa lasikaapissa pysyvästi. Talvella kannattaa käyttää keinovaloja, jotta Hoyasi jatkavat kasvua. Pienikin lamppu auttaa kasveja pärjäämään Suomen pimeän talven yli.
JUURTUNEEN PISTOKKAAN UUDELLEEN ISTUTUS
Kun ostat meiltä juurellisen pistokkaan, älä kiirehdi siirtämään sitä omaan kasvualustaan. Tiedän, että houkutus on suuri! Postitus on kuitenkin kasville iso stressi, joten anna kasvin ensin rauhassa toipua siitä. Ei kannata myös laittaa kasvia heti voimakkaan lampun alle. Kuljetuksessa pistokas oli pimeässä postilaatikossa, joten totuttele sitä valoon pikkuhiljaa muutaman päivän ajan. Koska Hoyat viihtyvät parhaiten kosteissa olosuhteissa, kannattaa järjestää niille sellainen paikka (esim. minikasvihuone, suljettu muovilaatikko, pussitus (katso vinkit Pistokkaiden juurruttaminen-kohdassa). Kun kasvi on kotiutunut ja tottunut uusiin olosuhteisiin, voit siirtää sen omaan kasvualustaan. Varmista ensin, että nykyinen kasvupohja on kevyesti kostea, ei siis kuiva eikä liian märkä. Nosta pistokas varovasti nykyisestä potista ja ravistele enimmät turpeet pois. Kaikkia ei tarvitse pestä pois etteivät herkät juuret vahingoitu. Valitse ensiruukuksi mahdollisimman pieni. 5- 6 cm:n halkaisijaltaan on sopiva, jolloin ylikastelun riski on pienempi. Pistokas myös lähtee kasvuun paljon nopeammin, kun ei joudu liian ison ruukun takia kasvattamaan juuria ruukkua täyteen. Uudelleen istutuksen jälkeen kastele kasvi varovaisesti ja siirrä takaisin samaan kosteaan paikkaan lampun alle. Pidä kasvualusta tasaisen kosteana mutta ei märkänä, kunnes pistokas on asettunut paikalleen eli kasvattanut uusia juuria uuteen kasvualustaan. Siirrä pistokas uuteen ruukkuun (vain 1-2 cm isompaan) kun kasteluväli alkaa olla 3-4 päivää.
Mukavia kasvatushetkejä Hoyien parissa 💚